Tuttavuuksia

Uusimmasta kirjasta on enää kolme sivua piirtämättä. Plus kannet. Plus skannaus ja sivujen siistiminen ja värien päättäminen ja taittaminen ja painoon lähettäminen. Mutta voiton puolella ollaan jo siis. Jei.

Kirjaa tehdessäni olen kuunnellut Mumford & Sons'ia. Ihan mahtavaa! Youtube-sekoituksen ansiosta olen myös tutustunut mm. Of Monsters and Men'iin. Ja Phillip Phillips'iin (vähän saman tyylinen nimi kuin Kris Kirstofferssonilla, mikä on mielestäni aina ollut hauska. Nimi siis). Ja Imagine Dragons'iin (mikä on myös hauska sen takia, että poika ja tytöt piirtelevät nykyisin hurjan paljon lohikäärmeitä). 

Miten paljon hyviä bändejä, ja tulleet tietoisuuteni vasta nyt. Mutta hyvä, että nyt. Tutustu sinäkin, kannattaa!

Ja hii, puolen tunnin päästä Yle Teemalta!  

-------------------------------------------

ACQUAINTANCES  

I need to draw only three pages for my newest book. And the covers. And scan the pages, and brush them up, and decide the colours, and layout them, and send them to the print. But we're already on the winning side. Yey.

While making the book I've been listening to Mumford & Sons. Brilliant music! The Youtube-suffle has also introduced me to Of Monsters and Men. And Phillip Phillips (who has the same kinda name than Kris Kristoffersson which I've always thought funny. The name). And Imagine Dragons (which is funny, too, 'cause the boy and the girls have drawn a lot of dragons nowadays).

So much of great bands, and I've just found them. Good that at least now. You get to know them, too!      

Ukulele

Veljeni näytti minulle pari viikkoa sitten ostamansa ukulelen. Kysyin onko se ihan täysmittainen, ja oli. Niin pieni ja sievä! Halusin heti moisen itsellenikin.

Nämä pari viikkoa asiaa puntaroituani ja laatikkopyörää haikailtuani, tulin johtopäätökseen, jotta laatikkopyörä on meille liian kallis (ja mihin sen talvisaikaan sijoittaisi?), ukulele ei niinkään (tämä halvin malli maksoi 40 euroa). Vaikka laatikkopyörä toki olisi vienyt meitä ulkoilmallisiin seikkailuihin ainaisen nysväilyn sijaan, kenties ukulelekin voi tarjota meille samaa - uudenlaisia elämyksiä. Eikäpä pidä unohtaa musiikin moninaisia vaikutuksia aivoihin. Siinä missä jo musiikin kuuntelu vaikuttaa suuresti aivoihin, musiikin soittaminen itse vaikuttaa vieläkin moninaisemmin.    

Soitin reilut kymmenen vuotta pianoa. Kuuntelin yöt läpeensä radiota. Tein nelisen vuotta musiikkitoimittajan hommia. Musiikki on ollut iso osa elämääni. Jossain vaiheessa siihenkin vain tuli jonkinlainen kyllästyminen. Kai niinkin voi sanoa. En ole soittanut pianoa pitkään aikaan, en kuunnellut öisin radiota, en lukenut musiikkilehtiä. Ehkäpä uuden soittimen opettelu veisi minut jälleen vanhan ystäväni luokse.  

Niinpä kävimme tänään siis metroretkellä ukulelen hakemassa. Tutustumisemme voi alkaa.

-------------------------------------

My brother showed me a couple of weeks ago an ukulele he had bought. I asked if it was fully grown, and it was. So tiny and pretty! I wanted that myself, too.

These couple of weeks I have thought a lot about the box bike, and I've come to conclusion that it's too expensive for us (and where could we store it for the winter?), ukulele isn't (this cheapest model was only 40 euros). Although the box bicycle would surely have lead us to the outdoor adventures, maybe the ukulele can offer us the same - new experiences. And you can't forget the multiple effects the music have to your brains. Where listening to music affects greatly to brains, playing yourself makes a whole lotta more.

I played the piano for over ten years. I used to listen to radio all night long. I worked as a music journalist for about four years. Music has been a big influence in my life. At some point I just got bored. Maybe you can say that. I haven't played the piano for a long time, haven't listened to a radio at night, not read the music magazines. Maybe learning to play a new instrument could take me back to an old friend. 

So, today we did a little subway trip and picked our own ukulele. Our exploring can begin.