Vauvakassi

Vaaka ry:n järjestämä Vauvakassikeräys on mainio: ystävällisen yleishyödyllistä yhteisöllisyyttä! Luulenpa, että ainakin yksi vauva Sortavalassa tai Rakveressä saapi kassillisensa meiltä. Toppapuku on kenties ainoa, mikä jäisi meillä vieläkin useammasta kassista uupumaan. Täytyypä penkoa kaappeja.

Katohan, penaaleille ja toilettilaukuillekin olisi näemmä tarvetta.

Iloinen ylläri

Järjestin täällä blogissa ja Toinen Toistan Facebook-sivuilla syyskuussa mukaan liittyneiden kesken Iloisen ylläripalkintoarvonnan. Arpaonni osui Salla Finlow-Batesin kohdalle. Paketti lähtee lähipäivinä siis siihen suuntaan!

Tuostapa tulinkin ajatelleeksi, että jotta tällä blogilla olisi jotain muutakin virkaa kuin vain itsekseni täällä päämäärättömästi höpöttelyä, ehkä voisin ottaa joka viikko jonkin teeman. Ja tällä viikolla teemana olisi koko viikon "Iloinen ylläri". Voisinhan näet yllätellä vaikka ystäviäni ja läheisiäni ihan muuten vainkin.

Yllätyksen ei aina tarvitse olla materiaalinen. Joskus hyvä maailmanparantelukeskustelu on parasta mitä olla voi. Tai jos joku naapuri avaa roskiksen oven (ja vieläpä roskalaatikon kannen), kun sinulla on sekä roskapussi, biojätelaatikko että juuri jokiseneväsmäisesti levähtävä lehtikasa kainalossa. Tai leikit lasten kanssa menevät ihan mahtavasti.

Monesti jo pelkät hyvät tavat tuottavat iloisen yllätyksen. Kuulumisten kysely ja vastausten kuuntelu. Kiitos, anteeksi ja ole hyvä.

Iloinen yllättäminen ei maksa paljon. Mutta iloisella yllätyksellä jaksaa pitkään. Ja ehkä iloisesti yllättynyt jaksaa yllättää iloisesti myös jonkun toisen, joka taas jonkun toisen, jne.

Tuunausta

Ehdimme pari vuotta sitten nukkua uudessa kodissamme kaksi yötä ennen kuin tytöt syntyivät. Ehkäpä melko päällekkäisestä ajoituksesta johtuen monikin tavara hakee kodissamme vielä lopullista sijoituspaikkaansa - ja toisaalta monikin tavara on vielä hakusessa.

Yksi pitkäaikainen väliaikaisratkaisu on ollut laavalampun pahvilaatikko, joka on täynnä yksittäisiä ainakin kymmenen vuotta vanhoja valokuvia. Sohvan ja pianon väliin sijoitettu laatikko on toiminut vartijana tyttöjen ja jalkalampun välillä.

Eilen sain vihdoin aikaiseksi laatikon maastouttamisen. Ja sehän kävi näin.

Laatikko.

Reunusten roudariteippaus.

Vanhan tuolinpäällisen roudariteippaus.

Vanhan mokkatakin tikkisisuksen niittipyssytys.

Ulkoilutauko.

Yksinäisen kangastabletin ja vanhan mokkatakin hihojen muotoonompelu.

Oli hauska ja hyödyllinen projekti! Siitäkin hyvä, että sain käytettyä siihen sekä tuon kivan yksinäisen kangastabletin että vanhan mokkatakkini jämät (takista tein siis ensin pojalle Han Solon liivin, tietysti). Suosittelen!


P.S Vielä ehtii ilmoittautua mukaan syyskuun kilpailuun! Tule mukaan Toinen toistan Facebook-sivuille, niin osallistut kivan yllärilahjan arvontaan (ai miten niin käytän lahjontaa?).


------------------------------------

TUNING

Almost two years ago, we got to sleep only two nights in our new home before the girls were born. Maybe because of the "over-booking" of time many things in our house looks for their final destination - and we're looking after many things.

One longterm temporary solution has been the cardboard box of a lava lamp which is filled with at least 10 years old photos. The box, placed between the sofa and the piano, has served as a guardian between the girls and the floor lamp.


Yesterday I finally got the box camouflaged. And this is how it happened.

The box.
Roadie-taping the edges.
Roadie-taping an old chair-cushion.
Stapleing the quilted inside of my old suede jacket.
Outdoor activities.
Shape-sewing a lonely cloth tablet and the sleeves of my old suede jacket.

What a fun and useful project it was! It felt great to get to use the nice cloth tablet and the rest of my old suede jacket into it (first I used my jacket to make a Han Solo vest to my son, of course). I recommend some tuning to everyone!


P.S  It's not too late to enter to the September's competition! Come and join us in the Each Other's Facebook page, and you'll participate in the lottery of a nice surprise gift (using bribery? Not me). 

 

Perhekummi

Kävin eilen ystäväni kanssa katsomassa Peter Franzénin käsikirjoittaman ja ohjaaman Tumman veden päällä. Hyvä oli kirja ja leffa myös. Elokuva onnistui tuomaan lapsen näkökulman hyvin esiin. Ne pienet tuntosarvet, jotka lapselle voi kasvaa; jotka saavat aistimaan tunnelmanmuutoksen hienoimmatkin sävyt; jotka saavat koko vartalon jännittymään ja pään surisemaan. Elokuva painotti myös turvallisen aikuisen tärkeyttä. Sitä, että jokaisella olisi joku, johon voisi luottaa; joku joka saa kylmänkin lämpimäksi.      

Elokuvaillan tarjosi Mannerheimin Lastensuojeluliitto, jonka Perhekummi-kampanjassa ystäväni on mukana. Perhekummi tarjoaa siis vertaistukea sellaista tarvitsevalle. Aikuista korvaa ja mielipiteenvaihtoa ihan normaaleista perhearjen asioista.

Sellaistahan voisi luulla löytävänsä myös leikkipuistoista. Siellähän käy vanhempia lastensa kanssa, kaikilla oma arki pyöritettävänään, yhtymäkohtiakin luulisi löytyvän. Mutta ei. Tutustuminen ei vain ole niin helppoa. Melko usein äidit ovat jo löytäneet piirinsä, juttelevat keskenään hiekkalaatikon laidalla. Ellei ole ekstromorttivertti, niin siihen piiriin on melkoisen vaikea päästä mukaan. Kaduilla käveleviä yksittäisiä äitejäkään ei ole soveliasta pysäyttää välikausivaatetusongelmia ratkaistakseen. 

Olisipa mainiota, jos äidit ja/tai isät, jotka haluaisivat, että heidän kanssaan voisi jutella, kantaisivat jonkinlaista positiivisluonteista tunnusta vaatteissaan. Vähän niinkuin ne vihreät info-piste-liivit, joita kaupunkioppaat käyttävät. Vähän niinkuin vaaleanpunainen neilikka rintapielessä. Vähän niin kuin S-kirjain Teräsmiehen rinnassa!

------------------------

FAMILY GODPARENT

Yesterday I went to see Peter Franzén's new film "Over the dark water" with my friend. It was a good book and so was the film, too. It showed the child's perspective really well. Those little antennas that kids can grow; that ables them to sense the tiniest mood changes; that get the whole body to tense and the head to buzz. The movie emphasized also the importance of a secure adult. That everybody should have someone to trust to, someone who could make the cold turn to warm.

The movie was provided by Mannerheim League for Child Welfare in which's Family Godparent campaing my friend is. The family godparent offers help and support for people in need. An adult ear and opinion exchange about normal family stuff.

You could think that you could find that kind of contact from the playground already. Parents go there with their kids, and they all have their weekday to run, so you could think you'd find something in common. But no. Getting to know someone just isn't that easy. Pretty often the moms have found their circle already, the other moms they talk to around the sandbox. Unless your extraextrovert it isn't that easy to get into that circle. It isn't quite appropriate to stop a mom walking the streets to ask her opinion on the overall-clothing-problem either.

Wouldn't it be superb if moms or/and dads that would like to be spoken to, would wear somekind of a positive sign on their clothes? Like the green info banners that the city guides have. Or like a pink carnation on your bosom. Or like the letter S on the Superman's chest!  

Mietintämyssy

Kun aloin tehdä Toinen toista -juttuja, ajattelin että olisipa kiva, jos sen kautta tai sen ympärille saisi jonkinlaisen yhteisön, missä voisi kätevästi kierrättää itselle tarpeettomia, mutta toisille mahdollisesti tarpeellisia tavaroita. Lapsiperheessä tavaroita kun kuitenkin kertyy ja milloin ne ovat ajankohtaisia milloin eivät ja sitten taas tarvitaankin jotain toista ja sitä varten olisi ihan kiva olla vähän rahaakin. Ja olisihan se yleishyödyllistäkin kaikkien kannalta, ja testattua hintalaatua. 

Niin että mie nyt laittaisin tätäkin kautta myyntiin meidän kaksi pinnasänkyämme. Toinen Brion puunvärinen, toinen valkoinen barcelonalainen. Tytöt eivät niissä hirmusti nukkuneet, kun halusivat tuhista vieressäni, edelleenkin. Mutta hyvät ovat, esikoinen ne aikoinaan testasi. Siistit ja hyväkuntoiset ovat edelleenkin.

Reiman musta toppahaalari, koko 74 cm. MENI VAUVAKASSIKERÄYKSEN MUKANA SORTAVALAAN.

Eisbärchenin tummansinisenharmaa lämpöpussi, jonka voi valjastaa myös turvakaukaloon tai vaunuihin. MYYTY!

Ja suklaanruskea, M-kokoinen MaM Coat -kantotakki.

Jos koet jonkin yllämainituista itsellesi ajankohtaisen hyödylliseksi, otahan yhteyttä.

Jatkamme mietintöjä yhteisön kehittämiseksi.

-------------------------------

THINKING CAP

When I started making these Each Other stuff, I thought how nice it would be to gather some kind of group around us where you could recycle things that were useless to yourself but possibly useful to others. Families with children build up with things that are sometimes up-to-date and sometimes not, and then you need something else and it would be nice to have some money for that, too. And it would also be the public good for everyone - and tested quality-price ratio.

So, I could put our two baby cots on sale in here, too. The one is wooden coloured Brio cot, the other a white barcelonian. The girls didn't sleep in them quite much 'cause they wanted to snivel beside me, still do. But the cots are good, our first one tested them. Neat and fit, still.

If you see something useful to you on the above, contact me.

We'll keep on thinking forms to develop the community.