Ujot

Meillä ollaan ujoja. Tai hitaastilämpeäviä. Niin minä, poika, Aa, Bee kuin kissakin. Mies on hieman rohkeampi.

On hassua nähdä omassa jälkikasvussaan niitä samoja ujouden piirteitä kuin itsellä. Kaikki he tarvitsevat ainakin vartin, puoli tuntia, tunnin, että päästävät itsensä kunnolla leikkimään vieraiden ihmisten läsnäollessa. Jotkut ihmiset täytyy nähdä hyvinkin monta kertaa ennen kuin heidät kelpuutetaan "sisäpiiriin", ihmisiksi joita ei vierasteta enää ollenkaan.

Erään tutkimuksen mukaan jopa 20 % valkoihoisesta väestöstä käyttäytyy varautuneesti, ujosti ja estyneesti kaikissa uusissa sosiaalisissa tilanteissa. Tätä käyttäytymistä kutsutaan "sosiaaliseksi inhibitioksi". Kaikki uusi jännittää ja vaatii totuttautumisajan. Kun uusi taas on muuttunut tutuksi, ongelmat häviävät. Tutkimus osoittaa, että jos lasta ei vaadita sopeutumaan uusiin tilanteisiin tai ihmisiin omaa luontaista tahtiaan nopeammin, se voi jopa luoda lapselle eräänlaisen stressisuojan.

Jotenkinhan sitä aina selittää, että "Poika/Aa/Bee on vähän ujo", kun uudet ihmiset tyrkyttävät käsipäiviään ja kyselevät ikiä ja nimiä ja ko. pikkuihmiset vain painavat katseensa alas, eivätkä sano mitään. Tuntuuko se minusta nololta? Ei. Ehkä olen jollain tasolla hyväksynyt ujouden jo itsessäni, vaikka toki osa minusta haluaisi minun olevan rohkeampi ja rempseämpi.

Jonkin aikaa uutta tilannetta ja ihmisiä oman reviirimme sisältä tuijoteltuamme me kuitenkin alamme näyttää niitä rätväkämpiäkin puolia itsestämme. Niitä kun kerromme vitsejä ja nauramme niin, että sieraimet heiluvat.

 
--------------------------------------

THE SHY ONES 

We are shy. Me, boy, A, B and the cat. The man is a bit more courageous.

It's funny to see the same shyness in your own children. They all need at least fifteen minutes, half an hour, an hour to let themselves to play while there are unfamiliar people around. Some people have to be met many times before they are "let in".

One research shows that even 20 % of caucasian people behave as reserved and shy when they are in a new social situation. This behaviour is called "social inhibition". Everything new stresses and needs a time to adjust. When the new has become familiar, the problems disappear. The research tells that if the child isn't forced to adapt to the new situations and people faster than his/her own natural speed, it can even create some kind of shield for stress to him/her.

I always explain that "The boy/A/B is a bit shy" when new people force their handshakes and ask the ages and names, and my little ones just lower their heads and don't say a word. Does it make me feel embarrassed? No. Maybe I have accepted the shyness in myself already, although some part of me would like myself to be more brave and raffish.

After a while of observing the new situation and people from inside our own territory we begin to show our braver selves. Those that tell jokes and laugh so much that our nostrils wiggle.      

Värikoodeja

Joissain kyselyissä identtisten (tai monotsygoottisten) kaksosten vanhemmat pelkäsivät kotiuduttuaan sekoittavansa vauvansa keskenään. Yksi niksi oli lakata yhden vauvan varpaankynsi - enää piti vain muistaa kumman vauvan. Ja millä värillä?

Oman identiteetin löytymisen helpottumiseksi kaksosia kehotetaan myös pukemaan yksilöllisesti. Jos vaatteet ovat samanlaiset, olisivat ne edes eriväriset. Värikoodit saattavatkin säilyä aikuisuuteen asti. Eräs ystäväni käyttää edelleen vaaleanpunaisen ja punaisen sävyjä, identtinen (monotsygoottinen!) kaksossiskonsa taas sinisen ja vihreän.

Tyttäremme alkoivat vuoden ikäisinä valita omat vaatteensa. Jos heille esitettiin kaksi eri bodya, he valitsivat selkeästi omansa ja pitäytyivät niissä. Kerran Bee halusikin päälleen Aan bodyn, ja peilistä häntä katsoikin siten Aaa. Vaatekappale määritti kumpi oli kumpi.  

Värikoodeissa on edelleen myös vahva tyttö-poika -asetelma. Usein toisella tytöistämme on ollut esim. vaaleanpunaista, toisella vihreää. "Teillä on siis tyttö ja poika". Isoveljen käytetyt vaatteet ovat suurimmalta osin sinisävytteisiä. Niinpä meillä usein on "kaksi poikaa", vaikka heillä olisi toisaalta vaaleanpunaiset paidat.

Poikaamme taas luultiin aiemmin tytöksi, hänellä kun oli pitkät hiukset (koska hän halusi olla rokkari, tottakai) - vaikkakin vaatteensa olivat sinisiä.

Pienetkin ihmiset on aina pakko määrittää joksikin, tytöiksi tai pojiksi. Jos määritelmä menee vikaan, hämmentääkö se pieniä - vai isoja - ihmisiä? Poikamme ei aluksi kiinnittänyt tyttö-luuloihin huomiota, vasta kun kysyimme haittaavatko tytöttelyt häntä, hän sanoi niiden haittaavan. Ja niinpä hän halusi leikata hiuksensa lyhyemmiksi.

Määrittelyjä, määrittelyjä.

---------------------------------

COLOUR CODES

In some surveys the parents of identical (or monozygotic) babies were afraid that they would mix up the babies when getting home from the hospital. One trick was to paint one baby's toenail with nail polish - now you only had to remember which baby's. And with what colour?

Helping to figuring out their own individuality the twins are advised to be dressed with different kinds of clothes. If the clothes are same kind, they should at least be different colour. The colour codes may stick to adolescence. A friend of mine still uses the pink and red colour, and her identical (monozygotic!) sister uses the green and blue.

Our daughters started picking up their own clothes at the age of one. If they were shown two bodys they would clearly choose their own and stick to it. Once B wanted A's body, and when she looked at the mirror she saw A. So, the piece of clothing identified one from another.

The colour codes are still strongly girl/boy oriented. Often one of our girls has pink clothes, and the other green. "So, you have a girl and a boy". Big brother's used clothes are mostly blue. So, we usually have "two boys" - no matter if they wear pink shirts.

Yet again, our son was often thought as a girl 'cause he had long hair ('cause he wanted to be a rock star, of course) - although his clothes were blue.

Even the little people have to be identified, as boys or girls. If the label is wrong, does it confuse the little - or the big - people? At first our son didn't notice the girl-assumptions. Only after we asked him do they bother him, he said they do. And he wanted to cut his hair a bit shorter.

Labels, labels.     



 

Minä:

Kolmen lapsen äiti, yhden miehen vaimo ja yhden kissan omistama. Sarjakuvittaja, huolehtija ja musiikin(kin) ystävä.

Itsensä määrittely on yllättävän vaikeaa. Eihän sitä kuitenkaan koko ajan ole täsmälleen samanlainen. Jänniä ovat ne muodonmuutokset, kun ujosta huonoryhtisestä kuoriutuu sädehtivä itsensävoittaja ja maailmanvalloittaja. Kaikki tapahtumat muokkaavat meitä, tavalla tai toisella.

Kaksosten identiteetin ja yksilöllisyyden tukemisesta puhutaan kaksoskirjoissa paljon. Parivaljakko, joka on tullut toisilleen tutuksi jo ennen kuin vanhemmilleen on väistämättä tiivis tiimi. Ja silti molemmat ovat omia erillisiä itsejään, omilla ajatuksillaan ja mielihaluillaan valloittavia tyyppejä.

Tässä sitä sitten yritetään tukea sekä itsekseen syntyneen pojan että kaksistaan syntyneiden tyttöjen yhtenäisyyttä ja yksilöllisyyttä. Ja taata kissallekin oma koskematon reviirinsä. Ja pitää parisuhdettakin jotenkin yllä. Ja ehkä kasvaa itsekin kaikenjännittäjästä vähän rennommaksi. 

Yks tai kaks jännää juttua kaksosista. 


-------------- And the same in English (sorry about the mistakes) -----------------

I:

A mother of three, one man's wife and owned by a cat. Comic artist, worrier and a friend of music, too.

Defining oneself is surprisingly difficult. You're not exactly the same all the time, are you. Exciting are those transformations where a shy person hatches to a glimmering winner of oneself and an invader of the world. Everything changes us, one way of another.

They talk a lot about supporting the identity and individuality of twins in the books. Carriage and pair that has known each other even before their parents, are about to be a tight team. And yet, they both are their own individual theirselves, dudes that conquer with their own thoughts and wants.

And here we are, trying to support a singleton born boy's and together born girls' togetherness and oneness. And to secure some untouchable territory to the cat, too. And keep up the relationship also. And maybe I'll try to grow a little more relaxed, and not be so nervous and stressed about everything.

One or two things about twins.