maanantai 28. lokakuuta 2013

Kaksi

Iltaroskia viedessä iski nostalgia. Juuri samalla tavallahan sitä oli viety roskia kaksi vuotta sitten, juuri kun tytöt olivat syntyneet, illan pimeydessä, pienoisessa sumutussateessa. Välillä meillä oli pojan kanssa taskulamput mukana. Me, jotka olimme viettäneet päivät ennen pitkälti kaksin, varastimme yhteisjatkumolle viisitoistaminuuttisen seikkailun. Sitten takaisin muuttolaatikoiden ja -jätesäkkien kujittamaan vauvantuoksuiseen kotiin. Ja ulkona vesi jatkoi satamistaan. 

Tytöt ihmettelivät tänään neuvolatarkastuksessa miten siellä oli vain YKSI puinen koiralelu ja vain YKSI puinen ankkalelu. Missä toinen koira on? Missä toinen ankka? Kaikkia pitää olla kaksi, sekä siksi että silloin niitä on sekä minulle että sille toiselle - ja siksi että niistä kahdesta on kaveria myös toisilleen. Mitenköhän tytöt suhtautuvat siihen tietoon, että kaikki lapset eivät synny kaverin kanssa? 

   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti