On hassua nähdä omassa jälkikasvussaan niitä samoja ujouden piirteitä kuin itsellä. Kaikki he tarvitsevat ainakin vartin, puoli tuntia, tunnin, että päästävät itsensä kunnolla leikkimään vieraiden ihmisten läsnäollessa. Jotkut ihmiset täytyy nähdä hyvinkin monta kertaa ennen kuin heidät kelpuutetaan "sisäpiiriin", ihmisiksi joita ei vierasteta enää ollenkaan.
Erään tutkimuksen mukaan jopa 20 % valkoihoisesta väestöstä käyttäytyy varautuneesti, ujosti ja estyneesti kaikissa uusissa sosiaalisissa tilanteissa. Tätä käyttäytymistä kutsutaan "sosiaaliseksi inhibitioksi". Kaikki uusi jännittää ja vaatii totuttautumisajan. Kun uusi taas on muuttunut tutuksi, ongelmat häviävät. Tutkimus osoittaa, että jos lasta ei vaadita sopeutumaan uusiin tilanteisiin tai ihmisiin omaa luontaista tahtiaan nopeammin, se voi jopa luoda lapselle eräänlaisen stressisuojan.
Jotenkinhan sitä aina selittää, että "Poika/Aa/Bee on vähän ujo", kun uudet ihmiset tyrkyttävät käsipäiviään ja kyselevät ikiä ja nimiä ja ko. pikkuihmiset vain painavat katseensa alas, eivätkä sano mitään. Tuntuuko se minusta nololta? Ei. Ehkä olen jollain tasolla hyväksynyt ujouden jo itsessäni, vaikka toki osa minusta haluaisi minun olevan rohkeampi ja rempseämpi.
Jonkin aikaa uutta tilannetta ja ihmisiä oman reviirimme sisältä tuijoteltuamme me kuitenkin alamme näyttää niitä rätväkämpiäkin puolia itsestämme. Niitä kun kerromme vitsejä ja nauramme niin, että sieraimet heiluvat.
--------------------------------------
THE SHY ONES
We are shy. Me, boy, A, B and the cat. The man is a bit more courageous.
It's funny to see the same shyness in your own children. They all need at least fifteen minutes, half an hour, an hour to let themselves to play while there are unfamiliar people around. Some people have to be met many times before they are "let in".
One research shows that even 20 % of caucasian people behave as reserved and shy when they are in a new social situation. This behaviour is called "social inhibition". Everything new stresses and needs a time to adjust. When the new has become familiar, the problems disappear. The research tells that if the child isn't forced to adapt to the new situations and people faster than his/her own natural speed, it can even create some kind of shield for stress to him/her.
I always explain that "The boy/A/B is a bit shy" when new people force their handshakes and ask the ages and names, and my little ones just lower their heads and don't say a word. Does it make me feel embarrassed? No. Maybe I have accepted the shyness in myself already, although some part of me would like myself to be more brave and raffish.
After a while of observing the new situation and people from inside our own territory we begin to show our braver selves. Those that tell jokes and laugh so much that our nostrils wiggle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti