Oman identiteetin löytymisen helpottumiseksi kaksosia kehotetaan myös pukemaan yksilöllisesti. Jos vaatteet ovat samanlaiset, olisivat ne edes eriväriset. Värikoodit saattavatkin säilyä aikuisuuteen asti. Eräs ystäväni käyttää edelleen vaaleanpunaisen ja punaisen sävyjä, identtinen (monotsygoottinen!) kaksossiskonsa taas sinisen ja vihreän.
Tyttäremme alkoivat vuoden ikäisinä valita omat vaatteensa. Jos heille esitettiin kaksi eri bodya, he valitsivat selkeästi omansa ja pitäytyivät niissä. Kerran Bee halusikin päälleen Aan bodyn, ja peilistä häntä katsoikin siten Aaa. Vaatekappale määritti kumpi oli kumpi.
Värikoodeissa on edelleen myös vahva tyttö-poika -asetelma. Usein toisella tytöistämme on ollut esim. vaaleanpunaista, toisella vihreää. "Teillä on siis tyttö ja poika". Isoveljen käytetyt vaatteet ovat suurimmalta osin sinisävytteisiä. Niinpä meillä usein on "kaksi poikaa", vaikka heillä olisi toisaalta vaaleanpunaiset paidat.
Poikaamme taas luultiin aiemmin tytöksi, hänellä kun oli pitkät hiukset (koska hän halusi olla rokkari, tottakai) - vaikkakin vaatteensa olivat sinisiä.
Pienetkin ihmiset on aina pakko määrittää joksikin, tytöiksi tai pojiksi. Jos määritelmä menee vikaan, hämmentääkö se pieniä - vai isoja - ihmisiä? Poikamme ei aluksi kiinnittänyt tyttö-luuloihin huomiota, vasta kun kysyimme haittaavatko tytöttelyt häntä, hän sanoi niiden haittaavan. Ja niinpä hän halusi leikata hiuksensa lyhyemmiksi.
Määrittelyjä, määrittelyjä.
---------------------------------
COLOUR CODES
In some surveys the parents of identical (or monozygotic) babies were afraid that they would mix up the babies when getting home from the hospital. One trick was to paint one baby's toenail with nail polish - now you only had to remember which baby's. And with what colour?
Helping to figuring out their own individuality the twins are advised to be dressed with different kinds of clothes. If the clothes are same kind, they should at least be different colour. The colour codes may stick to adolescence. A friend of mine still uses the pink and red colour, and her identical (monozygotic!) sister uses the green and blue.
Our daughters started picking up their own clothes at the age of one. If they were shown two bodys they would clearly choose their own and stick to it. Once B wanted A's body, and when she looked at the mirror she saw A. So, the piece of clothing identified one from another.
The colour codes are still strongly girl/boy oriented. Often one of our girls has pink clothes, and the other green. "So, you have a girl and a boy". Big brother's used clothes are mostly blue. So, we usually have "two boys" - no matter if they wear pink shirts.
Yet again, our son was often thought as a girl 'cause he had long hair ('cause he wanted to be a rock star, of course) - although his clothes were blue.
Even the little people have to be identified, as boys or girls. If the label is wrong, does it confuse the little - or the big - people? At first our son didn't notice the girl-assumptions. Only after we asked him do they bother him, he said they do. And he wanted to cut his hair a bit shorter.
Labels, labels.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti