tiistai 24. syyskuuta 2013

Perhekummi

Kävin eilen ystäväni kanssa katsomassa Peter Franzénin käsikirjoittaman ja ohjaaman Tumman veden päällä. Hyvä oli kirja ja leffa myös. Elokuva onnistui tuomaan lapsen näkökulman hyvin esiin. Ne pienet tuntosarvet, jotka lapselle voi kasvaa; jotka saavat aistimaan tunnelmanmuutoksen hienoimmatkin sävyt; jotka saavat koko vartalon jännittymään ja pään surisemaan. Elokuva painotti myös turvallisen aikuisen tärkeyttä. Sitä, että jokaisella olisi joku, johon voisi luottaa; joku joka saa kylmänkin lämpimäksi.      

Elokuvaillan tarjosi Mannerheimin Lastensuojeluliitto, jonka Perhekummi-kampanjassa ystäväni on mukana. Perhekummi tarjoaa siis vertaistukea sellaista tarvitsevalle. Aikuista korvaa ja mielipiteenvaihtoa ihan normaaleista perhearjen asioista.

Sellaistahan voisi luulla löytävänsä myös leikkipuistoista. Siellähän käy vanhempia lastensa kanssa, kaikilla oma arki pyöritettävänään, yhtymäkohtiakin luulisi löytyvän. Mutta ei. Tutustuminen ei vain ole niin helppoa. Melko usein äidit ovat jo löytäneet piirinsä, juttelevat keskenään hiekkalaatikon laidalla. Ellei ole ekstromorttivertti, niin siihen piiriin on melkoisen vaikea päästä mukaan. Kaduilla käveleviä yksittäisiä äitejäkään ei ole soveliasta pysäyttää välikausivaatetusongelmia ratkaistakseen. 

Olisipa mainiota, jos äidit ja/tai isät, jotka haluaisivat, että heidän kanssaan voisi jutella, kantaisivat jonkinlaista positiivisluonteista tunnusta vaatteissaan. Vähän niinkuin ne vihreät info-piste-liivit, joita kaupunkioppaat käyttävät. Vähän niinkuin vaaleanpunainen neilikka rintapielessä. Vähän niin kuin S-kirjain Teräsmiehen rinnassa!





------------------------

FAMILY GODPARENT

Yesterday I went to see Peter Franzén's new film "Over the dark water" with my friend. It was a good book and so was the film, too. It showed the child's perspective really well. Those little antennas that kids can grow; that ables them to sense the tiniest mood changes; that get the whole body to tense and the head to buzz. The movie emphasized also the importance of a secure adult. That everybody should have someone to trust to, someone who could make the cold turn to warm.

The movie was provided by Mannerheim League for Child Welfare in which's Family Godparent campaing my friend is. The family godparent offers help and support for people in need. An adult ear and opinion exchange about normal family stuff.

You could think that you could find that kind of contact from the playground already. Parents go there with their kids, and they all have their weekday to run, so you could think you'd find something in common. But no. Getting to know someone just isn't that easy. Pretty often the moms have found their circle already, the other moms they talk to around the sandbox. Unless your extraextrovert it isn't that easy to get into that circle. It isn't quite appropriate to stop a mom walking the streets to ask her opinion on the overall-clothing-problem either.

Wouldn't it be superb if moms or/and dads that would like to be spoken to, would wear somekind of a positive sign on their clothes? Like the green info banners that the city guides have. Or like a pink carnation on your bosom. Or like the letter S on the Superman's chest!  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti