torstai 18. heinäkuuta 2013

Kohinaa

Minä ja Olga Omatunto olemme jälleen jutelleet. Lähinnä yksipuolisesti. Minä olen vain kuunnellut.

Mikä siinä onkin, kun ollaan sisätiloissa muutama pitkä tunti, niin kaikki alkaa kiukuttaa? Ja sitten se tarttuu seuraavaan ja seuraavaan ja seuraavaan. Dominoefekti. Siihen auttaa vain pihalle lähtö. Siihen asti, kunnes pitää tulla jälleen sisälle ja pestä kädet - ja yhden paljasvarpailijan jalat - ja vaihtaa hiekkaiset housut ja sukat muruttomampiin, eikä katsotakaan heti Kaapoa, eivätkä kaikki saa juuri samalla hetkellä juotavaa tai maissinaksuja ja sateinen ilma vain painostaa, eikä sadakaan. 

Mutta sitten tulee se sade ja pisarat pomppivat villeinä lätäköissä ja tekevät kuplia, joita seuraavat pisarat yrittävät rikkoa. Ja pääsee itsekseen postinhakukävelylle sadevarusteissa ja kiertää vähän pidemmän lenkin kautta. Ja yrittää olla kuuntelematta sitä nalkuttajaa päänsä sisällä, joka valittaa niistä muutamista ärähdyksistä, mitkä tuli päästettyä. Kuunteleekin vain sateen kohinaa puun lehdissä ja toisen saappaan narinaa.





---------------------------------------

NOISE

I've had a discussion with Constance the Conscience again. Quite one-sided, though. I've been mostly listening.

What is it that when you're staying in for a couple of long hours, everybody gets angry? And then it affects the other, and another, and another. Domino effect. Going outside is the only thing that helps. Until the time when you have to come back inside again and wash hands - and one barefoot's feet - and change the sandy trousers and socks, and you don't get to watch Kaapo right away, and everybody doesn't get their drink or snack at the exactly same time, and the rainy weather just glooms there and it doesn't rain.

But then the rain comes and the raindrops jump wildly in their ponds and make bubbles that the next raindrops try to break. And you get to go and get the mail with your raincoat on, and you take a little longer tour. And you try not to hear that nagger inside your head that complains about the couple growls you let out. Instead, you just listen to the noise of the rain in the tree leaves, and the squeak of your other rainboot. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti