Pyörä

Poika oppi keväällä pyöräilemään ilman apupyöriä (kun tajusin viimein opettaa oikealla tavalla: pidin kiinni pojasta, en pyörästä - siten poika oppi tasapainottamaan itse pyörän). Ensin laskettiin ajettu matka metreissä, sitten kymmenissä metreissä ja lopulta en enää jaksanut mitata. Alkuun hölköttelin pojan perässä, sitten juoksin ja lopulta se meni jo sellaista vauhtia, etten pysynyt matkassa. Piti ottaa oma pyörä alle - monituisen vuoden jälkeen. Ja ai että se olikin hyvä päätös!

Nyt olemme ajaneet kaksistaan aamusateen uhkassa, päivänpaisteessa ja iltatuulen leppeässä lämmössä. Olemme laajentaneet reviiriämme ja uskaltautuneet motocrossimontuillekin.

Olen intotäpinöissäni katsonut laatikkopyöriä, joilla saisin myös tytöt kätevästi mukaan pyöräretkillemme. Mutta höh, kun ovat vähän kalliita...

Olen jonkin sorttinen suorittaja. Listaan asioita ja pidän siitä, että tehdyt asiat voi vetää listalta. Teen omia projekteja, jotka haluan saada omassa aikataulussani valmiiksi. Kun ne ovat valmiita, en kuitenkaan osaa iloita niistä, kunnolla. Olenhan helpottunut, että olen saanut ne tehtyä, mutta - kai niitä voisi juhlistaakin?!

Lasten virstanpylväät ovat erikseen. Niitä en kirjaa listoihin, joita vedän yli. Ja pojan pyöräilemään oppimista olemme juhlistaneet, useampaan otteeseen. 

Ehkä minä opin pysähtymään, siihen kuuluisaan hetkeen. Hengähtämään, katsomaan omiakin tekeleitäni ja taputtamaan itseäni olalle.

Eilen tein mustikkalettuja - minä, joka en kokkaa! Paitsi jälkkäreitä! Taputapu olkapääni. 

-------------------------

BICYCLE

The boy learned to ride a bike without the auxiliary wheels during the Spring (when I learned to teach the right way; hold the boy, not the bike - that way the boy learns to stabilize the bike himself). First we calculated the ridden distance in metres, then in tens of metres, and in the end I didn't even bother. At first I jogged behind the boy, then I ran, and in the end he went so fast I couldn't keep up. I had to take my own bike - after several and several years. And boy that was a good decision!

Now we have ridden together in the treat of morning rain, during the sunny afternoons, and in the breeze of warm evenings. We have abroaden our horizons and ventured to the motocross yaps, too.

I've been looking at the "box bicycles" in which I could conveniently take the girls to our rides, too. Bummer that they are so expensive...

I'm some kind of an accomplisher. I like to make lists and love to cross over the things that are done. I make my own projects which I want to accomplish during my own timetable. But when they are done, I can't seem to enjoy them, not really. Sure, I'm relieved that I've got them done but - you could celebrate them too, couldn't you?!

The kids' milestones are different. I don't write them up to any lists to cross over. And the boy's bicycle learning we've celebrated, many times. Just yesterday we celebrated that the bicycle has been invented.

Maybe I'm getting there, enjoying the famous "moment". Maybe I'll learn to breath for a moment, look back at what I, myself, have done, too, and give myself a pat on the shoulder.  

Yesterday I made blueberry pancakes - me who doesn't cook! Except for desserts! Pat pat, my shoulder.