Yksilöllisaikaa

Heräsimme neiti Been kanssa tänään puoli seitsemän jälkeen. Lähdimme ennen puoli kahdeksaa hakemaan tilaamani "tyttöhatut" postista. Matka, johon yleensä menisi korkeintaan kymmenen minuuttia, vei meiltä nyt tunnin. Tai antoi.

Tutkimme nimittäin rauhassa sekä kukkia, puita että ötököitä. Kävelimme käpyjen, kivien ja kaivonkansien päältä. Näimme tunnin aikana ihmisistä:
- kaksi naista kahden koiran kanssa
- yhden tytön yksien kuulokkeiden kanssa
- yhden naisen yhden pyörän kanssa
- yhden (luultavasti) miehen yhden pyörän kanssa (sujahti vähän kauempana niin nopeasti)
- yhden naisen yhden laukun kanssa
- miehen ja naisen kahden kissan kanssa
- ja kuulimme hirmu monen lentokoneen, joista näimme ainoastaan ehkä kolme

Viimeistään käpyjä heitellessämme huomasin, ettei minulla ollut kiire mihinkään. Ei myöskään Beellä, joka yleensä kyselee kaksossiskoaan viimeistään viiden minuutin erossaolon jälkeen. 

Useampilapsisissa perheissä kehotetaan kullekin lapselle antamaan yksilöllistä aikaa, jolloin jokainen saisi äidin tai isän jakamattoman huomion, edes joskus. Kaksosille se on eritoten tärkeää, kumppanuus kun heidän kesken on muutenkin kovin tiivistä. Yksilöllinen lapsi-äiti/isä -aika antaa paljon myös sille vanhemmalle osapuolelle; ei tarvitse koko ajan pitää silmällä missä kukakin menee ja tekee, vaan voi keskittyä stressittömästi vain yhteen. Ja ehtii heittelemään käpyjäkin. Viuuuh!

----------------------------

INDEPENDENT TIME

We woke up at 6.30 a.m today with Miss B. At 7.30 we walked to the post office to get the "girl hats" that I had ordered. A trip that would usually take 10 minutes, took now an hour. Or gave.

We had time to research flowers, trees and bugs. We walked over cones, stones and well lids. During the hour we saw:
- two women with two dogs
- one girl with one walkman 
- one woman with one bike
- one (probably) man with one bike (he went so fast and was so far) 
- one woman with one bag
- one man and one woman with two cats
- and we heard an awful lot of planes but only saw maybe three

When we were throwing cones I realized that I didn't have to hurry anywhere. Neither did B who usually asks after her twin sister after 5 minutes apart.

In families that have several kids it's adviced to give each child some individual, one-on-one time, so they could get mom's or dad's indivisible attention, even sometimes. It's even more crucial for twins 'cause their companionship is so tight. Individual child-mom/dad -time gives a lot to the older partner, too: you don't have to keep an eye on where everybody goes and what they do all the time. You can just concentrate, stress-free, on one. And you'll have time to throw cones, too.